Tunteita ja elämyksiä

Urheilussa oppii kokemaan monenlaisia tunteita. Iloja ja suruja ja kaikkea siltä väliltä.

Ikää kun tulee ei enää kaikki tapahtumat hetkauta niin kuin nuorempana.

Tottakai sisällä saattaa mylviä ja olla paketti sekaisin, mutta kun sitä ”joutuu” käyttäytymään.

Surullisia tunteita on riittänyt viime aikoina kun kaikkien aikojen suurin mäkikotka Matti Nykänen poistui

keskuudestamme vielä varsin nuorena. Mattihan ei jättänyt ketään kylmäksi ja sanat löytyi kaikkeen tilanteesta riippumatta. ”Se on siinä 50-60”, ”sovitaanko että sä oot vahtimestari ja mä oon maailmanmestari”, ”elämä on laiffii”. Muutama Matin lausahdus historiasta.

Samoin kuin urheilijan, niin myös taiteilijan ,kuten muusikon, poismeno surettaa. Olli Lindholm on samaa ikäluokkaa  Nykäsen Matin kanssa. Ollin sekä Yön musaa oon paljo kuunnellu, Matin avut oli paremmat urheilussa.

Näiden sankareiden poismeno viritti paljon surua, mutta myös ajatuksia elämän ainutlaatuisuudesta.

Levätköön he rauhassa.

Oli päivä kuinka synkkä tahansa tai uutiset huonoja, positiivisella ajattelulla jaksaa siitäkin eteenpäin.

”Ensimmäinen päivä se on hirressäkin vaikein”, ” ensimmäisestä askeleesta se maratonkin alkaa”.

2001 Vaahteraliigakauden alkuun oli reilu viikko aikaa ja Crocodiles treeneissä oli huono osanotto, 8 pelaajaa.

Paikalla olleen Jenkin Kevin Odonohuen lausahdus, ”There is no way they can beat our 8 guys” jäi elämään koko kaudeksi. Toki kaudella peleissä oli aina tarvittavat 11 pelaajaa kentällä ja vaihdossakin riittävästi.

Se kausi päättyi mestaruusjuhliin Helsingin Velodromilla. Kun on uskoa, tahtoa ja yritystä, mitä vaan voi sattua.

Kevättä kohti mennään ja treeni-intoa kaikille ja faneille malttia, kyllä se jefu kausi sieltä tulee.

Jarza #7